Stalinin vaimosta Nadežda Allilujevasta kertova romaani Ainoani (Idiootti 2023) on Trifonovan arvostetuin ja luetuin teos. Ennen sen ilmestymistä Trifonova oli tunnettu ennen kaikkea Juri Trifonovin leskenä, vaikka oli itsekin kirjoittanut runsaasti sekä tieto- että kaunokirjallisuutta. Alkujaan romaani ilmestyi vuonna 2001 Družba Narodov -lehdessä, kirjamuodossa seuraavana vuonna.
Olga Mirošnitšenko tutustui Juri Trifonoviin jo lapsuudessaan, mutta romanssi syttyi 70-luvun puolivälissä. Kaikkiaan yhteiseloa kesti vain seitsemisen vuotta, sillä Trifonov menehtyi keuhkoveritulppaan 54-vuotiaana. Pariskunnan poika Valentin täytti samana vuonna kaksi vuotta.
Juri Trifonovia suomennettiin erityisesti 70- ja 80-luvuilla. Hänen mainekkain teoksensa on pienoisromaani Talo rantakadulla. Se kertoo Stalinin puhdistuksista sekä elämästä Kremlin Hallituksen talossa (Dom pravitelstva), jossa neuvostoaikana asui hallinnon sisäpiiriä ja työntekijöitä. Sensuurin rajalla tasapainotteleva kerronta herätti aikanaan paljon huomiota.
Olojen vapautuessa perestroikan ja glasnostin myötä Tamara Ter-Jegiazarjan (1908–2005) perusti vuonna 1989 Hallituksen taloon Kremlin elämää ja Stalinin vainoja esittelevän museon, joka nimettiin Trifonovin kirjan mukaan. Vuonna 1998 Ter-Jegiazarjan luovutti museon vetovastuun Olga Trifonovalle.
Nadežda Allilujevan elämä ja kuolema ei valikoitunut Trifonovan aiheeksi sattumalta. Talo rantakadulla -museo esittelee monien romaanissa mainittujen henkilöiden kohtaloita, ja lisäksi Trifonovalla oli kytkös Allilujevan tarinaan isänsä kautta.
Trifonovan molemmat vanhemmat olivat syntyjään Ukrainasta. Isä Roman Andrejevitš Mirošnitšenko oli vallankumouksellinen ja kommunisti, joka opiskeli Moskovan teollisuusakatemiassa samaan aikaan Nadežda Allilujevan kanssa.
Olga Trifonovan kertoman mukaan isä muisteli ”Nadenkaa” lämmöllä, joka oli jäyhälle miehelle epätyypillistä. Isä vei Olgan jopa katsomaan opiskelutoverin hautaa, mikä on saanut kirjailijan pohtimaan, olisiko isä ollut jopa ihastunut opiskelutoveriinsa. Tyttären ja isän välit eivät olleet kaikkein läheisimmät, sillä Olgan teinivuodet Roman Mirošnitšenko vietti vankileirillä.
Mirošnitšenko oli 30-luvulla kiinnostunut Stalinin-vastaisen opposition toiminnasta, erityisesti Georgi Pjatakovin ajatuksista, mutta varsinaisen suuren terrorin aikaan häntä ei vangittu. Vuonna 1948 Mirošnitšenko kuitenkin pidätettiin ja tuomittiin Mordvan Dubravlag-leirille. Hänet vapautettiin Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1954 ja rehabilitoitiin 1956.
Ainoani-romaanin kirjoittamista edelsi pitkä aineistonkeruujakso. Tärkeä lähde oli Venäjän valtion yhteiskuntapoliittisen historian arkisto, joka ennen Putinin valtakautta oli vielä avoinna tutkijoille. Trifonova tutustui Allilujevien perhearkistoon, josta tosin puuttui jaksoja.
Nadeždan henkilökohtaisia papereita arkistossa ei ollut lainkaan. Tiettävästi Stalin oli antanut ne vaimonsa kuoleman jälkeen luottomiehelleen Ivan Tovstuhalle, eikä niitä koskaan liitetty muun Allilujevien perheen aineiston yhteyteen. Näin esimerkiksi kysymys Nadeždan kuolemasta – itsemurha vai murha – on jäänyt vaille lopullista vastausta, vaikka yleisesti todennäköisimpänä versiona pidetään itsemurhaa.
Erityisen kiinnostavana arkistolähteenä Trifonova on nostanut esiin Marija Anisimovna Svanidzen päiväkirjan. Marija Anisimovna oli Stalinin ensimmäisen vaimon Katon veljen vaimo ja Trifonovan sanoin ”hyvin typerä nainen”, joka kirjoitti päiväkirjaansa avoimesti kokemuksistaan ja ajatuksistaan. Sekä Marija että hänen miehensä Aleksandr Svanidze ammuttiin 40-luvun alussa.
Aineistoa kerätessään Trifonova tutustui myös Nadeždan veljentyttäreen Kira Politkovskajaan sekä Stalinin ja Nadeždan tyttären Svetlanan poikaan Josif Allilujeviin. Näiltä hän sai tietoonsa detaljeja, joita arkistoista sekä julkaistuista lähteistä ei ollut saatavilla.
Aineiston laajuudesta huolimatta Nadeždan tarinassa on aukkoja, jotka romaanissa täyttää kirjailijan mielikuvitus.
Suomennettu teos
Ainoani. Suom. Päivi Nenonen. Idiootti 2023.