Andrei Astvatsaturov kirjoittaa autobiografisen romaanin perinteessä: vaikka lopputulos on kaunokirjallisuutta, materiaali on peräisin kirjailijan omasta elämästä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta henkilöihin viitataan oikeilla nimillä. Tapahtumat sijoittuvat Venäjän ja erityisesti Pietarin älymystöpiireihin, ajallinen etäisyys ulottuu 70-luvusta tähän päivään.
Paitsi uusinta venäläistä proosaa, mitä tänä syksynä ilmestyy, Ihmiset alastomuudessa on ylipäänsä uusinta venäläistä kaunokirjallisuutta, mitä suomeksi on käännetty.
Muutamia poimintoja kirjan venäläisistä arvosteluista:
Romaanin intonaatiossa voi kuulla hiljaisia kaikuja muutamista kulttiäänistä, joista jokainen assosioituu tavalla tai toisella itsen esittämiseen groteskissa valossa: Astvatsaturovilla on taipumusta itsetutkiskeluun Woody Allenin hengessä, mutta hän osaa myös olla järkkymätön kuten Aki Kaurismäen henkilöt. Ja tietenkin on mainittava Henry Miller, joka sattuu olemaan myös eräs kirjailijan kirjallisuustieteellisen tutkimustyön kohteista. – Kirill Rešetnikov, GZT.ru
Joku saattaa närkästyä Michel Houellebecqin muotokuvasta, mutta kuvatuille illallisille osaa ottaneena vakuutan: Astvatsaturov kohteli armollisesti tuota kammotusta, joksi osoittautui elävä klassikko. – Mihail Trofimenkov, GQ
Varsin terävästi Astvatsaturov kuvaa, mitä tapahtuu aikaisemmin pyhänä pidetyn sivistyksen haltijoille, kun pyhyys katoaa mutta sivistys jää: heistä tulee joko katuhuoria tai kyynisiä huijareita, ja itse sivistys muuttuu räikeäksi maalaukseksi tai houkuttelevaksi mainoskyltiksi, jonka takana on vain tyhjyys. – Natalija Kurtšatova, Ekspert
…”Ihmiset alastomuudessa” on monikossa. Kyseessä ei ole yksilön vaan luokan omakuva, liioiteltu yleistys. Romaanin ytimessä ja itseasiassa juonenkin muodostajana on maineenkipeä kateus, luokkavihan kääntöpuoli. – Varvara Babitskaja, OpenSpace.ru
Idiootti julkaisee syyskuun alussa uutta venäläistä proosaa.